Olen Kuullut Merestä
Pariisin Kevät
Jos eksyn maailmasta, ja harhailen metsään pimeään.
Kun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimään.
Ethän silloin estä minua hukkaan vaeltamasta.
Kaikki on ehkä vain satua, tahdon sen omin silmin todeta.
Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.
Jos aivan kuin oisin unessa, on mukana kipinä toivoa.
Pitelin sitä taskussa, odottaen jotain suurta tapahtuvaksi.
Ja silloin kuulin kaukaa laulua, kuin muistuttaisi jokin minua.
Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.
Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.
Comentários
Envie dúvidas, explicações e curiosidades sobre a letra
Faça parte dessa comunidade
Tire dúvidas sobre idiomas, interaja com outros fãs de Pariisin Kevät e vá além da letra da música.
Conheça o Letras AcademyConfira nosso guia de uso para deixar comentários.
Enviar para a central de dúvidas?
Dúvidas enviadas podem receber respostas de professores e alunos da plataforma.
Fixe este conteúdo com a aula: